MENETYS JA SURU

"Surua hoidetaan yhteydellä toiseen ihmiseen."
- Pauline Boss

Kuinka terapia voi auttaa menetykseen ja suruun

Terapiassa voit käydä hoitavaa keskustelua kivustasi ja tuntea toisen henkilön validoivan tunteesi, viipyvän niiden äärellä sekä kunnioittavan niitä kanssasi. Hermostosi voi oppia uudelleen haluamaan, tarvitsemaan ja tarjoamaan sinulle hyviä kokemuksia silläkin riskillä että ne voi jälleen menettää. Terapian avulla menetyksen pelon ei kuitenkaan tarvitse tehdä päivittäisiä päätöksiä puolestasi vaan ennen kuin huomaatkaan, sinä voimaannut jälleen johtamaan elämääsi uusissa vallitsevissa olosuhteissa.

 

Terapiassa sinulle tarjoutuu tilaisuus rentoutua, oppia suruprosessista ja ilmaista tunteitasi avoimesti. Tulet kokemaan, että surullesi on tilaa maailmassa. Terapeuttina tulen olemaan rinnallakulkijasi, joka rohkaisee ja tukee sinua matkan varrella. Voi olla suuri helpotus saada kokea toisen ihmisen hyväksyvän kokemuksesi ja kulkevan kanssasi surun vaikeaa polkua. Tunteet toimivat aina kompassina. Ne näyttävät tien. Viritytään kuulemaan niiden tuoma viesti sinussa. Elämän syvimpien kamppailujen keskellä melko monet ihmiset löytävät itsensä käsittelemästä kärsimystään myös hengellisestä näkökulmasta. Jos haluat minun toivovan kanssasi tai rukoilevan kanssasi, se on myös mahdollista.

SYVÄ, FYYSINEN KIPU

Oletko kokenut menetyksen, ja koet olevasi eksyksissä siihen liittyvien tunteidesi kanssa? Koetko häpeää kärsimyksestäsi, koska jollekin on sattunut "pahempiakin asioita"? Kipusi on oikea ja sallittu, riippumatta siitä, mikä se on. Elämme epätäydellisessä maailmassa, jossa kaikki kokevat kärsimystä jossain kohtaa. Toivon, että kokisit itsesi vapaaksi hakeutua ansaitsemasi avun piiriin jos olet käymässä ylivoimaiselta tuntuvia asioita läpi juuri nyt.

Syvää surua on vaikea ymmärtää, ennen kuin on itse kokenut merkittävän menetyksen, kuten rakkaansa kuoleman. Siihen asti ihmisen voi olla hankala nähdä tuskan syvyyttä. Suru voi sattua syvällä, fyysisellä tavalla, joka voidaan tuntea koko kehossa. Tämä kipu voi tuntua toisinaan sietämättömältä. Saatat pelätä ja yrittää kiinnittää huomiota muihin asioihin tai sulkea tunteesi siinä pelossa, että ne ottavat vallan koko elämästäsi. Kuitenkin, jos yrität välttää kokemasta suruasi, se voi johtaa ahdistuksen tai masennuksen lisääntymiseen tai aiheuttaa vaikka pakko-oireita. On terveellistä ja luonnollista surra menetyksiä. Ajan myötä suru hälvenee, ja paremminkin yhdistää meidät hyvällä tavalla menetetystä asiasta jäävään muistoon sen sijaan, että suru sulkisi meidät pois kokemasta sitä.

 

KOETKO JOTAIN NÄISTÄ TUNTEISTA?

 

Shokki- alkureaktio tilanteen yllättävyydestä, turtuutta ja päätöksenteon vaikeutta 
Epäusko - tunne siitä, että kuolema / muu menetys on epätodellinen tai että sitä ei todella tapahtunut
Avuttomuus - vaikeutta suoriutua päivittäisestä toiminnasta
Toivottomuus - tunnetta siitä, että elämä ei ole elämisen arvoinen
Unohtelevaisuus- kyvyttömyyttä saattaa asioita loppuun, poissaolevuutta
Pelko - siitä että joku muu kuolee, tai että olet tulossa “hulluksi”
Levottomuus - kyvyttömyyttä pysyä paikallaan tai keskittyä johonkin
Viha - siitä, että joku on esim. kuollut tai jättänyt sinut
Syyllisyys - siitä, mikä suhteessa jätettiin sanomatta tai tekemättä
Häpeä - onko suruni tarpeeksi iso, vai teenkö siitä liian "ison numeron"
Tyhjyys - tuntuu fyysisesti rinnassa tai vatsassa, tai tulee muuta tyhjyyden tunnetta
Kipu - fyysinen kipu (tuntuu esim. rinnassa, vatsassa tai päässä)
Itkuisuus- tunteiden puhkeamista odottamattomissakin tilanteissa
Kaipaus ja ikävä- kaipausta vielä yhdestä kohtaamisesta tai kosketuksesta
Masennus - muutoksia unessa / ruokahalussa / energiassa / mielialassa
Ahdistuneisuus - painetta siitä että tunteita pitäisi osata kontrolloida ja olla taas “normaali”

Pettymys - kuinka menetys tai suru käsitellään (usein puutteellisesti)


MITÄ ODOTTAA

Tyypillisesti suruprosessiin kuuluu luonnollinen virtaus, joka vie meidät kuin itsestään kohti paranemista, jos virtaus sallitaan. Mutta liian usein emme usko, että autenttisiin tunteisiimme virittyminen johtaisi toivottuihin lopputuloksiin, ja oppimme nopeasti sulkemaan ongelmalliset tunteet pois sen sijaan että sallisimme itsemme tuntea ne. Tunteet saattavatkin poistua hetkeksi esim. syömällä, juomalla, shoppailemalla, uhkapelaamalla, ajamalla ylinopeutta tai hakemalla muita nautintoja, jotka saavat aivomme vapauttamaan voimakkaita mielihyvähormoneja. Mutta pitkällä tähtäimellä emme ole vapaita kivustamme vaalimalla nautinnon ansaamme, joka vieläpä vaatii vahvemman ärsykkeen joka kerta kokeaksemme saman nautinnontason. Miksipä et ottaisi hetken taukoa ja pohtisi avun hakemista. Yhdessä voimme luonnostella hyväksi havaittuja, kestäviä tapoja selviytyä ja laatia hoitosuunnitelman, joka alkaa surun tai menetyksen käsittelyllä ja siihen liittyvien tunteiden huomioimisella ja tuntemisella. Kun alat havainnoida ja viipyä todellisten tunteidesi kanssa enemmän, luonnollinen paranemisprosessi surusta alkaa, ja se etenee enemmän tai vähemmän seuraavasti.

 

Kuvittele, että olet joen vietävänä; virtaus on aluksi kovaa ja nopeaa. Saatat törmätä päin kiviä ja melkein joutua veden alle. Sitten virtaus tasoittuu ja hidastuu vähitellen. Rentoudut, ja olet joen kuljetettavana. Silloin tällöin kohtaat vaikeamman virtauksen, mutta se ei kestä kauan ja tiedät tämän väliaikaiseksi. Pelon tunteesi hälvenee. Se on aluksi tuskallinen, mutta tuskan rinnalle tulee rauhan hetkiä ja jopa iloa. Ajan myötä löydät itsesi ajautuvan matalampiin vesiin. Lähestyt rantaa ja pystyt kävelemään. Olet uudessa paikassa, kokemassa uusia asioita. Et enää tunne olevasi yhtä särkynyt, ja kiinnostut elämästä ympärilläsi. Et koskaan unohda mitä menetit, mutta nyt muistot sisäistyvät ja palautuvat mieleesi tavalla, joka tuntuu vakaammalta.

MUITA MENETYKSIÄ

Läheisen kuolema on yleisin tapa, jolla ajattelemme menetystä ja surua, mutta on myös monia muita merkittäviä menetyksiä, kuten sairaus / loukkaantuminen, työpaikan menetys, asumus / avioero, hyvän ystävän menetys, ikääntyminen, tyhjän pesän syndrooma (kun lapset lähtevät kotoa), liikuntakyvyn ja arjen itsenäisyyden menettäminen tai rakkaan lemmikin kuolema, mikä voi aiheuttaa meille suurta tuskaa. Monet aikuiset kärsivät myös normaalin lapsuuden puuttumisesta, jos heidän oli kasvettava aikuisiksi liian nopeasti tai lapsuus vietettiin muutoin puutteiden ja vajeiden keskellä, jolloin menetetään vähittäin kokemus omien tarpeiden materialisoitumisesta. Riippumatta siitä, mitä olet menettänyt tai mistä olet surullinen, toipumisprosessi on suunnilleen samankaltainen.