PERSOONALLISUUs-

HÄIRIÖT

"Voisimmeko alkaa kutsumaan niitä traumareaktioiksi persoonallisuushäiriöiden sijaan?"

 ― Dr. Nicole LePera

YLEISET PERSOONALLISUUSHÄIRIÖT

Suurelle osalle inhimillistä kärsimystä ei aina löydy syytä tai nimeä, eikä tarvitsekaan löytyä. Persoonallisuushäiriöillä tarkoitetaan syvälle juurtuneita ja pitkäaikaisia ​​käyttäytymistapoja, jotka voivat olla haitallisia monissa elämäntilanteissa. Nämä toimintamallit eroavat kulttuuriympäristön odotuksista havaita, ajatella, tuntea ja suhtautua erityisesti muihin ihmisiin. Siksi joissakin tapauksissa saattaa olla hyödyllistä nimetä esiintyvä kärsimys, jotta henkilö voi halutessaan löytää toimivia tapoja selviytyä ja ylittää päivittäin toistuvia esteitä.

Tällä hetkellä tunnistetut persoonallisuushäiriöt jaetaan kolmeen luokkaan.

F60.0 Epäluuloinen persoonallisuus

F60.1 Eristäytyvä persoonallisuus

Tätä ryhmää leimaa ajoittainen todellisuudentajun heikkeneminen. Epäluuloista persoonallisuutta ilmentävät hyvin epäluuloiset ja ajoittain lähes vainoharhaiset ajatustavat, sekä pitkävihaisuus. Jos tämä persoonallisuushäiriö aiheuttaa hankaluutta pärjätä sosiaalisissa suhteissa esimerkiksi työelämässä, kannattaa hoitoon hakeutua. Eristäytyvälle persoonallisuudelle tyypillistä on taas potilasta itseään häiritsemätön vetäytyminen ja kiinnostumattomuus ihmiskontakteista. Oirekuvat voivat olla voimakkaita ja haitata merkittävästi akielämässä pärjäämistä.

F60.2 Epäsosiaalinen persoonallisuus

F60.3 Epävakaa persoonallisuushäiriö

F60.4 Huomiohakuinen persoonallisuushäiriö

Tätä ryhmää leimaavat toistuvat ristiriidat yhteiskunnan ja/tai lähipiirin kanssa. Häiriöstä saattaa aiheutua kärsimystä lähipiirille ja ympäristölle kuten henkilölle itselleenkin, joka usein hakee apua ihmissuhderistiriidoista aiheutuvaan ahdistuneisuuteen tai masentuneisuuteen. Epäsosiaaliselle persoonallisuudelle on tyypillistä impulsiivisuus sekä piittaamattomuus laista ja moraalista, josta johtuen hän altistuu helposti ristiriidoille toisten kanssa. Epävakaaseen persoonallisuuteen taas kuuluu mielialojen ja suunnitelmien ailahtelevuus sekä impulsiivisuus, josta seuraa usein ihmissuhdemyllerryksiä ja masennusoireita. Huomionhakuinen persoonallisuus pyrkii hankkimaan erilaisin keinoin huomiota, ja altistaa itsensä helposti esim. parisuhderistiriidoille tai vaikka kehollisille oireille.

F60.5 Vaativa persoonallisuus

F60.6 Estynyt persoonallisuus

F60.7 Riippuvainen persoonallisuus

F60.8 Muu Persoonallisuushäiriö​​

Tämän ryhmän persoonallisuushäiriöt aiheuttavat potilaalle useimmiten ahdistus- ja masennusoireita, kaventavat elämänpiiriä ja saattavat myös johtaa alisuoriutumiseen elämässä. Vaativa persoonallisuus lähestyy pakko-oireista häiriötä ja ilmenee muun muassa perfektionismina, pikkutarkkuutena ja itsepäisyytenä. Estynyttä persoonallisuutta leimaa taipumus järjestää elämä siten, että sosiaalisilta kontakteilta ja henkilökohtaisista asioista puhumiselta vältyttäisiin. Estynyt persoonallisuus on ihmissuhteissa voimakkaan estoinen, kärsii jatkuvista riittämättömyyden tunteista ja on yliherkkä arvostelulle. Riippuvainen persoonallisuus tarvitsee korostetusti tukea pienissäkin ratkaisuissa ja on toisten hyväksynnän armoilla kuin myös vaativa persoonallisuus osittain, mutta eri syistä. Narsistisessa persoonallisuudessa (luetaan kohtaan "Muut persoonallisuushäiriöt") tavoittelun kohteena on arvostus, ja sitä leimaavat usein epärealistiset kuvitelmat omista kyvyistä. Narsistiselle persoonallisuudelle on ominaista erilaiset suuruuskuvitelmat, voimakas ihailun tarve ja empatian vähäisyys. Henkilö kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun, on kateellinen tai ylimielinen ja voi käyttää muita häikäilemättä hyväkseen. Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivät koetaan usein kylminä, vaikka he voivatkin ensin vaikuttaa lämpimiltä tai jopa karismaattisilta. Narsistinen persoonallisuushäiriö on eräänlainen pidempiaikainen itsetunnon ja itsearvostuksen säätelyjärjestelmän häiriö. Muut tähän kohtaan luettavista häiriöistä ovat epäkypsä persoonallisuus, passiivis-aggressiivinen persoonallisuus sekä psykoneuroottinen persoonallisuus.

 

PERSOONALLISUUSHÄIRIÖISTÄ

Me kaikki voimme ajoittain kokea ihmissuhteemme, minäkuvamme tai tunteemme pulmallisina. Persoonallisuushäiriöille yhteistä on, että häiriö heikentää toimintakykyä merkittävästi ainakin kahdella seuraavista elämän alueista: tietoinen käyttäytyminen, tunne-elämä, impulssikontrolli ja ihmissuhteet. Kognitiivisella tietoisella tasolla se tarkoittaa sitä, kuinka ihminen havaitsee ja tulkitsee asioita ja tapahtumia, mikä on hänen suhtautumisensa toisiin ihmisiin ja miten hän muodostaa kuvan itsestään. Tunne-elämän vaikeudet heijastuvat tunteiden kokemiseen, niiden intensiteettiin ja ilmaisun tarkoituksellisuuteen. Impulssikontrolli tarkoittaa sitä, kuinka hyvin henkilö pystyy hallitsemaan erilaisia ​​ärsykkeitään ja käyttäytymistään, sekä millä tavalla hän kestää turhauttavia tilanteita.

 

Häiriöt alkavat yleensä lapsuudessa tai murrosiässä ja jatkuvat läpi aikuisuuden. Lapsuuden tunnetason kasvuolosuhteiden ja persoonallisuushäiriöiden kehittymisen välillä on todettu olevan vahva yhteys. Lasta mitätöivän tunneympäristön vaikutukset on todettu erityisen haitallisiksi lapsen psyykelle, ja lapsi alkaa muotoilla vaihtoehtoisia sisäisiä käsityksiä, toimintamalleja ja strategioita tunteakseen olonsa turvalliseksi.

KUN TARPEISIISI EI VASTATA

Skeematerapia on tutkitusti yksi mielekkäimmistä keinoista persoonallisuushäiriöiden hoidossa Dialektisen Käyttäytymisterapian (DKT) rinnalla. Skeema tarkoittaa lapsuudessa tai nuoruudessa syntynyttä ja aikuisiällä kertautuvaa teemaa tai sisäistä mallia, joka sisältää muistoja, tunteita, ajatuksia ja kehontuntemuksia, jotka liittyvät itseen tai vuorovaikutukseen toisten kanssa. Varhaiset haitalliset mallit syntyvät, kun lapsen ydintarpeita ei ole kohdattu riittävän tarkoituksenmukaisesti. Ydintarpeisiin luetaan tarve tuntea turvallisuutta ja rakkautta, saada riittävän hyvää hoitoa ja huomiota, sekä tarve saada olla oma itsensä ilman että hyväksyntä tulee ansaita. Hyvässä kasvuympäristössä vanhempien ja hoitajien reaktiot ovat johdonmukaisia ja ennustettavia. Kehittyäkseen terveeksi aikuiseksi lapsi tarvitsee vanhempiensa empatiaa, opastusta ja suojelua. On tärkeätä, että hänen tunteitaan ja tarpeitaan todennetaan, otetaan ne vakavasti ja osoitetaan että niille on tilaa maailmassa. Esimerkiksi lapselle, joka on saanut vanhemmiltaan liian vähän tunnetason huolenpitoa, ymmärrystä, ohjausta ja suojelua, voi kehittyä tunnevajetta kuvaava haitallinen sisäinen skeema. Hän kokee usein tyhjyyttä ja yksinäisyyttä, joihin liittyen hän on vakuuttunut siitä, ettei häntä ymmärretä eikä hänestä pidetä. Hän yrittää suojautua näiltä kipeiltä tunteilta ja uskomuksilta kehittelemällä vaihtoehtoisia suojamekanismeja jotka valitettavasti ovat usein kovin haitallisia tai vähintäänkin ei-hoitavia.

Sopeutumista haittaavat suojamekanismit vääristävät sitä, miten ihminen ajattelee, tuntee ja toimii. Vaikka ne aiheuttavat aikuisiällä kärsimystä, ne tuntuvat tutuilta ja turvallisilta, eräänlaisilta elämän perustotuuksilta, jolloin niitä tulee helposti toistaneeksi. Kun ihmistä uhkaa jokin vaara, hän yrittää selviytyä taistelemalla, pakenemalla tai antautumalla. Kun kokemus henkilön nykyisessä elämäntilanteessa herättää hänen lapsuutensa haitallisen sopeutumisjärjestelmän, siihen liittyvät selviytymisstrategiat aktivoituvat. Ongelmana on, että aikuisuudessa tarvitaan aikuisen henkilön selviytymisstrategioita, ei niitä, jotka olivat pakon sanelemana käytössä lapsuudessa.​ Näitä terapiassa tunnistetaan ja rakennetaan vastaamaan paremmin nykyisiä tarpeita traumaterapian kaltaisesti.

Kuinka terapia voi auttaa persoonallisuushäiriöihin?

Skeematerapeuttisen työskentelyn tarkoituksena on käsitellä sisäisen lapsen kipua ja pyrkiä luomaan vaihtoehtoisia vaikutuksia, joita hänen haitallisilla sopeutumismalleillaan on hänen päivittäiseen toimintaansa. Usein siihen liittyy syvällistä mielikuvassa työskentelyä, jossa terapeuttina toimin tarvitsemanasi turvallisena aikuisena, rauhoittaen ja hoitaen sinua tavalla, jolla olisit ansainnut tulla hoidetuksi lapsena. Työskentely sisäisen lapsesi kanssa kulkee sisäisten malliesi ja toimintatapojesi mukaan, joka haavoittuneen lapsen lisäksi voi ilmetä myös esim. itsekurittoman impulsiivisen lapsen tai vastustelevan rankaisevan vanhemman moodina, tai monena muuna haitallisena ilmentymänä. Harjoittelun avulla pystyt käyttämään terapiassa opittuja havainnointi- ja itsesäätelykeinoja päivittäisessä elämässäsi ja kokemaan enemmän vapautta olla todellinen, oma itsesi.

 

Dialektisessa käyttäytymisterapiassa muutoskeskeiseen työhön kuuluu oireiden samanaikainen hyväksyminen ja ymmärtäminen sekä aktiivinen muutoksen mahdollistaminen tietoisuuden ja taitokoulutuksen avulla. DKT on erityisen hyödyllinen ryhmähoitomenetelmä, jonne ohjaan sinut tarvittaessa täydentääksemme yksilöllistä terapiaa. Persoonallisuushäiriöiden hoidon tavoitteet ovat yleisesti samat kuin muidenkin psyykkisten häiriöiden hoidossa: parantaa psykologista hyvinvointiasi, yleistä elämänlaatuasi sekä ihmisssuhteitasi.